Raudan puutteesta kärsii moni suomalainen tietämättään – jopa vuosikausia, kuten haastattelemamme 38-vuotias Päivi, joka kärsi pohjattomasta väsymyksestä ja vetämättömyydestä vuosia. Tutustu Päivin tarinaan.
“Minulla todettiin varastoraudan puutos 38-vuotiaana. Asiaa alettiin tutkia verikokein, kun mainitsin lääkärille, että olin ollut oikeastaan koko aikuisikäni väsynyt, vaikka nukun riittävästi, syön hyvin ja harrastan liikuntaa monta kertaa viikossa. Aamut olivat yhtä tuskaa ja lähtivät käyntiin erittäin hitaasti.”
Kaikenlaisia oireita, kuten ns. aivosumua ja aloitekyvyttömyyttä ilmeni lähes päivittäin. Usein olin myös vaihdellen alakuloinen tai ahdistunut. Lihakset tuntuivat ajoittain heikoilta ja hengästyin nopeasti. Loppuaikoina esimerkiksi kauppakeskuksen leveällä käytävällä kävellessä tuntui välillä, että lattia huojuu allani. Nopeasti ylös noustessa silmissä sumeni.”
“Hemoglobiini oli viitearvojen alapäässä”
“Se tavallisin rauta-arvo eli hemoglobiini minulta oli mitattu useasti ja se oli aina normaalin rajoissa, mutta viitearvojen alapäässä. Lääkäri päätti tuolla ratkaisevalla kerralla mitata verikokeella myös ferritiinin eli veren varastorauta-arvon. Se paljastui hälyttävän huonoksi ja rautalisä oli ainoa keino korjata tilanne. Tämä korjaus muutti elämäni, koska se poisti lähes kaikki oireet, joiden kanssa olin pitkään kamppaillut.
Miksi raudanpuutosta ei sitten huomattu aiemmin? Oireitani oli hoidettu jo kolmisen vuotta kilpirauhasen vajaatoimintana, jonka oireet muistuttavat paljon raudanpuutteen oireita. Vajaatoimintani on todellinen, mutta suuri osa sen nimiin menneistä oireista oli minun kohdallani raudanpuutetta. Kun elimistöni rauta-arvot korjattiin, on kilpirauhaslääkitykseni voitu jo puolittaa.”
“Pitäisikö vain yrittää vielä kovemmin ja tsempata”
“Toinen tilannetta ylläpitänyt tekijä on väsymykseen ja vetämättömyyteen liittyvä häpeäntunne. Olin ollut niin pitkään väsynyt, että uskoin jo olevan jonkinlainen heikompi yksilö. Että minun pitäisi vain yrittää vielä kovemmin ja tsempata. Pitää vieläkin tiukempi ote elämäntavoista ja liikunnasta, vaikka ulkopuolisen silmissä varmasti kiikuin jo neuroottisuuden rajamailla nukkumaanmenoaikoineni ja superruokineni.
Näin jälkikäteen katsottuna ymmärrän, että kuulun kaikkiin suurimmista raudanpuutteen riskiryhmistä, joten raudanpuutos ei kohdallani ollut kovinkaan suuri yllätys. Raudanpuutoksen riskiryhmää ovat hedelmällisessä iässä ja juuri vaihdevuosien kynnyksellä olevat naiset, joiden rautavarastoja on jo pitkään kuluttanut kuukautisista ja synnytyksistä johtuva luonnollinen verenhukka. Myös yleistyneet suoliston imeytymishäiriöt, kuten ärtyvän suolen oireyhtymä, keliakia ja Crohnin tauti heikentävät raudan imeytymistä ruoasta. Kestävyysurheilu ja oman fysiikan kanssa kilvoittelu on nykyään suosittua ja sekin kuluttaa rivakasti elimistön rautavarastoja.
Olen erittäin kiitollinen, että lääkärini tarttui ongelmaan aktiivisesti ja tilanne selvisi päivässä yhdellä verikokeella. Asenteessani tai elinkelpoisuudessani ei ollutkaan vikaa, veressäni ei vain ollut tarpeeksi rautaa kuljettamaan happea elimistöön.
Olen ollut todella hämmästynyt raudan merkityksestä kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Raudanpuutoksen toteaminen on yksinkertaista ja korjaaminen onnistuu tilanteesta riippuen rautavalmisteilla, ravinnolla ja ääritapauksessa rautatiputuksella tai verensiirrolla. Kannustan kaikkia oman jaksamisensa kanssa kamppailevia, erityisesti riskiryhmään kuuluvia naisia mittauttamaan kaikki mahdolliset rauta-arvot – myös varastoraudan. Ratkaisu epämääräiseen oireiluun voi olla yksinkertaisempi kuin kuvittelekaan.”